Työpaikkaselvityksessä kävi ilmi, että työntekijät saattavat altistua pölylle, liuotinhöyryille tai muulle kemialliselle tekijälle, eikä kukaan tiedä, kuinka paljon. Työpaikkaselvitys antoi suunnan, mutta päätöksiin ja dokumentointiin tarvitaan mitattua tietoa.
Työpaikkaselvitys on työterveyshuoltolain (1383/2001) mukainen tapa tunnistaa työn vaarat ja kuormitustekijät. Se kertoo, missä riski on, mutta harvoin sen, kuinka suuri altistuminen on suhteessa raja-arvoihin. Tämä artikkeli käsittelee, mitä selvityksen jälkeen tehdään, kun altistumista epäillään: milloin mittaus on tarpeen, kuka sen saa tehdä, miten se tilataan ja miten Kela-korvaus toimii.
Artikkeli on kirjoitettu työterveyshuollon ammattilaisille, työsuojelupäälliköille ja -valtuutetuille sekä työnantajan edustajille, jotka vastaavat työpaikkaselvityksen jatkotoimista.
Työpaikkaselvityksen jälkeen epäily pitää muuttaa mitatuksi tiedoksi
Työpaikkaselvitys perustuu havaintoihin, haastatteluihin ja asiantuntija-arvioon. Se on oikea työkalu vaarojen tunnistamiseen, mutta altistumisen suuruutta se ei yleensä pysty todentamaan. Jos selvityksessä todetaan esimerkiksi, että hiontatyössä syntyy pölyä tai maalauksessa käytetään liuotinpohjaisia tuotteita, seuraava kysymys on, ylittyykö haitallinen pitoisuus ja riittävätkö nykyiset suojaimet ja ilmanvaihto.
Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työnantajan selvittämään ja arvioimaan työn vaarat. Kemiallisten tekijöiden osalta valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (VNa 715/2001) edellyttää, että altistumista arvioidaan ja tarvittaessa mitataan. Syöpäsairauden vaaraa aiheuttavien tekijöiden osalta valtioneuvoston asetus 113/2024 velvoittaa pitämään altistumisen niin vähäisenä kuin teknisesti on mahdollista.
Työpaikkaselvitys kertoo, missä riski on. Työhygieeninen mittaus kertoo, kuinka suuri se on ja mihin toimenpiteet kannattaa kohdistaa.
Kun työpaikkaselvityksen toimenpide-ehdotuksissa mainitaan altistumisen tarkempi arviointi, se kirjataan työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan. Silloin mittaus on osa suunnitelmallista työterveyshuoltoa eikä irrallinen hankinta.
Milloin työhygieeninen mittaus on tarpeen?
Mittausta ei tarvita jokaisen havainnon perusteella. Se kannattaa tehdä, kun arviointi ei muuten riitä päätöksentekoon. Tyypillisesti tilanne on jokin seuraavista.
Arvio ei riitä johtopäätökseen
Jos työpaikkaselvityksessä ei voida luotettavasti sanoa, onko altistuminen vähäistä vai merkittävää, mittaus ratkaisee asian. Näin käy usein, kun työtehtävät vaihtelevat tai altisteita on useita samaan aikaan.
Pitoisuutta pitää verrata raja-arvoon
Sitovat raja-arvot ja haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (HTP-arvot) ovat vertailukohta, jota ilman johtopäätös jää arvailuksi. Esimerkiksi kiteisen piidioksidin eli kvartsin sitova raja-arvo on 0,1 mg/m³ alveolijakeena kahdeksan tunnin keskiarvona. Tämän vertailun voi tehdä vain mittaamalla.
Työssä tai olosuhteissa on tapahtunut muutos
Uusi kone, uusi kemikaali, muutettu työmenetelmä tai ilmanvaihdon muutos voivat muuttaa altistumista olennaisesti. Myös korjaavien toimenpiteiden jälkeen mittaus osoittaa, toimivatko ne.
Työntekijöillä on oireita
Jos työterveyshuollon vastaanotolla tulee esiin oireita, jotka voivat liittyä työhön, mittaustulos auttaa arvioimaan yhteyttä ja kohdentamaan terveystarkastuksia.
Kuka mittaukset tekee ja miten ne tilataan?
Työhygieeniset mittaukset tekee työhygienian asiantuntija tai mittaushygieenikko. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan työhygieenisissä selvityksissä tulisi aina käyttää työterveyshuoltoon pätevöityneitä työhygienian asiantuntijoita.
Pätevyysvaatimukset ovat seuraavat:
- Työhygienian asiantuntijalla on alalle soveltuva korkeakoulututkinto ja vähintään 60 opintopistettä työhygienian erityisosaamisalueiden opintoja.
- Mittaushygieenikolla on alalle soveltuva korkeakoulututkinto tai muu vastaava ammatillinen tutkinto sekä koulutus mitattavien altisteiden mittaamiseen.
- Molemmilta edellytetään kahden opintopisteen laajuinen työterveyshuoltoon pätevöittävä koulutus.
- Molempien tulisi osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen 1–3 päivää vuodessa.
Käytännössä tilaus kulkee yleensä työterveyshuollon kautta. Työterveyshuolto toteaa tarpeen, kirjaa sen toimintasuunnitelmaan ja hankkii mittauksen omalta tai ulkopuoliselta työhygienian asiantuntijalta. Työnantaja voi myös tilata mittauksen suoraan, esimerkiksi kun tarve liittyy rakennushankkeeseen tai työmaan altistumiseen. Silloin kannattaa sopia etukäteen, miten tulokset toimitetaan työterveyshuollolle, jotta ne ovat käytössä terveystarkastuksissa ja seuraavassa työpaikkaselvityksessä.
Kun tilaat mittauksia, tarkista tekijän pätevyys. Työterveyshuollon asiantuntijana toimivalla on oltava työterveyshuoltoon pätevöittävä koulutus.
Näin työhygieeninen mittaus etenee
Hyvin suunniteltu mittaus vastaa työpaikkaselvityksessä esiin nousseeseen kysymykseen. Huonosti suunniteltu tuottaa lukuja, joista ei voi tehdä johtopäätöksiä.
Työpaikkaselvitys, käyttöturvallisuustiedotteet, työtehtävät ja aiemmat mittaukset käydään läpi työterveyshuollon ja työnantajan kanssa.
Määritellään mitattavat altisteet, mittaustapa (henkilökohtainen vai kiinteä), ajankohta, kesto ja ne työtehtävät, joiden aikana altistuminen on todennäköisintä.
Näytteet kerätään tavallisen työn aikana. Samalla kirjataan olosuhteet, työvaiheet, suojainten käyttö ja ilmanvaihdon toiminta.
Näytteet analysoidaan altisteen edellyttämällä menetelmällä.
Tuloksia verrataan raja-arvoihin, ja raportissa esitetään johtopäätökset sekä suositukset altistumisen vähentämiseksi.
Toimenpiteiden jälkeen tarvittaessa tehdään uusintamittaus, joka osoittaa, onko altistuminen vähentynyt.
Pätevä ja asiantunteva työhygienian asiantuntija ei tyydy pelkkiin lukuarvoihin. Mittausten lisäksi hän arvioi altistumiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten puutteita työprosesseissa tai ilmanvaihdossa. Menetelminä ovat muun muassa aistinvarainen arviointi työpaikalla ja mittaukset. Näin raportti kertoo pitoisuuden lisäksi, mistä altistuminen johtuu ja mihin korjaavat toimenpiteet kannattaa kohdistaa.
Mittausmenetelmä määräytyy altisteen mukaan. Kemiallisten tekijöiden lisäksi työhygieenisillä mittauksilla selvitetään fysikaalisia tekijöitä, kuten melua, tärinää ja sähkömagneettisia kenttiä. Alla on esimerkkejä tavallisista tilanteista.
| Altiste | Mitä mitataan | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| Kvartsi | Alveolijakeinen kiteinen piidioksidi | Kokonaispölyn pitoisuus ei kerro kvartsialtistumisesta; kvartsi analysoidaan alveolijakeesta erikseen |
| Pöly yleisesti | Pölypitoisuus valitussa jakeessa | Jae valitaan sen mukaan, mihin raja-arvoon tulosta verrataan |
| Liuottimet | Höyryjen pitoisuus hengitysvyöhykkeellä | Lyhytaikaiset huippupitoisuudet voivat olla merkittäviä |
| Asbesti | Kuitupitoisuus ilmassa | Liittyy usein purku- ja korjaustyöhön |
| Melu | Melualtistuminen työpäivän aikana | Myös lyhytaikaiset voimakkaat äänet voivat olla merkittäviä |
| Tärinä | Käsiin ja käsivarsiin tai koko kehoon kohdistuva tärinä | Altistuminen riippuu käytetyistä koneista ja työvälineistä sekä niiden käyttöajasta |
| Sähkömagneettiset kentät | Kenttien voimakkuus työpisteissä | Mittaus kohdistetaan laitteisiin ja työpisteisiin, joissa kenttiä esiintyy |
Mittausraportti on dokumentti, jonka varaan työnantaja rakentaa toimenpiteensä. Siksi siitä pitää käydä ilmi menetelmä, olosuhteet ja vertailuperuste, ei pelkkä lukuarvo.
Hyvä raportti palvelee useaa käyttäjää. Työterveyshuolto käyttää sitä terveystarkastusten suunnitteluun, työnantaja riskinarviointiin ja investointipäätöksiin, ja työsuojeluviranomaiselle se osoittaa, että altistumista on arvioitu asianmukaisesti.
Korvaako Kela työhygieeniset mittaukset?
Kela korvaa työnantajalle osan työterveyshuollon kustannuksista. Työhygieeniset mittaukset voivat kuulua korvattavaan ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon, kun muutama ehto täyttyy:
- Työterveyshuolto on todennut mittauksen tarpeelliseksi, tyypillisesti työpaikkaselvityksen perusteella.
- Toimenpide on kirjattu työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.
- Mittauksen tekee työterveyshuollon asiantuntijaksi pätevöitynyt työhygienian asiantuntija tai mittaushygieenikko.
Korvauksen tarkat ehdot, enimmäismäärät ja laskutuskäytännöt kannattaa varmistaa työterveyshuollon palveluntuottajalta ja Kelan ohjeista ennen tilausta. Jos työnantaja tilaa mittauksen suoraan työterveyshuollon ulkopuolelta, korvattavuus ei ole itsestään selvä.
Puolueeton mittaus tukee päätöksiä
Sirate tekee työhygieenisiä mittauksia osana rakennusterveyden ja työympäristön asiantuntijapalveluitaan. Mittaamme esimerkiksi pölyä, kvartsia, liuottimia ja asbestia sekä melua, tärinää ja sähkömagneettisia kenttiä sekä tavallisissa työympäristöissä että rakennustyömailla, joilla sovelletaan valtioneuvoston asetusta rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). Sirate ei suunnittele eikä urakoi korjauksia, joten suosituksemme perustuvat mittaustuloksiin eivätkä myöhempään korjaustyöhön. Monella asiantuntijallamme on rakennusterveysasiantuntijan (RTA) pätevyys, ja toimimme Tampereella, Helsingissä, Jyväskylässä, Turussa ja Kuopiossa.
Teemme yhteistyötä työterveyshuollon kanssa niin, että mittaussuunnitelma vastaa työpaikkaselvityksen kysymyksiin ja raportti on suoraan käytettävissä toimintasuunnitelmassa ja terveystarkastuksissa.
Lähteet
Ota yhteyttä
"*" näyttää pakolliset kentät