Jos olet työterveyshuollon ammattilainen tai työsuojelupäällikkö, tilanne voi olla tuttu: henkilöstö oireilee, mutta työssä käytettävät aineet eivät selitä oireita. Silmät ja hengitystiet ärtyvät, päätä särkee ja väsyttää, eikä syy ole ilmeinen.
Oireiden taustalla voi olla työperäinen altistuminen, rakennuksen sisäilmaongelma tai molemmat. Työhygieeniset mittaukset auttavat selvittämään altistumista, mutta oikeaan johtopäätökseen pääsee vain, jos mittaukset suunnitellaan ja tulkitaan niin, että sekä työprosessi että rakennus otetaan huomioon. Siksi altistumislähteiden tunnistaminen edellyttää joskus sekä työhygienian että rakennusterveyden osaamista.
Mitä työhygieenisillä mittauksilla selvitetään?
Työhygieenisillä mittauksilla arvioidaan, kuinka paljon työntekijät altistuvat työympäristön epäpuhtauksille ja muille haittatekijöille. Mittaukset tehdään tyypillisesti työntekijän hengitysvyöhykkeeltä, ja tuloksia verrataan työperäisen altistumisen vertailuarvoihin, yleensä kahdeksan tunnin keskiarvona.
Mitattavia kemiallisia altisteita ovat esimerkiksi:
- työssä käytettävät kemikaalit ja liuottimet
- hitsaushuurut
- työstöpölyt, kuten kvartsia sisältävä pöly.
Altistumisen arviointi perustuu lakiin. Työturvallisuuslain (738/2002) 10 § velvoittaa työnantajan selvittämään ja arvioimaan työn vaarat. Kemiallisten tekijöiden arvioinnin kehyksenä ovat kemiallisista tekijöistä annettu valtioneuvoston asetus (VNa 715/2001) sekä haitallisiksi tunnetut pitoisuudet ja sitovat raja-arvot. Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukainen työpaikkaselvitys tuo työterveyshuollon samaan pöytään, ja työpaikkaselvitykseen liittyvistä mittauksista työnantaja voi saada Kela-korvausta osana työterveyshuoltoa.
Milloin sisäilmaongelma ja työperäinen altistuminen liittyvät toisiinsa?
Altistumisen arviointi ja sisäilmatutkimukset ovat perinteisesti eri asiantuntijoiden työtä, mutta käytännössä ne kohtaavat usein. Oireet ovat yleensä epäspesifejä: samat oireet voivat johtua liuotinhöyryistä, pölystä, puutteellisesta ilmanvaihdosta tai rakenteista peräisin olevista epäpuhtauksista. Kolme tilannetta on tavallisia.
Tuotannon epäpuhtaudet kulkeutuvat toimistoon
Puutteellinen ilmanvaihto ja väärät painesuhteet voivat kuljettaa prosessin epäpuhtauksia toimistosiipeen ja muihin tiloihin, joissa niitä ei odoteta.
Rakennus vaikuttaa työympäristöön
Kosteus- ja mikrobivauriot, rakenteiden haitta-aineet, mineraalivillakuidut ja ilmanvaihdon puutteet voivat heikentää työympäristöä myös silloin, kun työssä ei käytetä haitallisia aineita.
Korjaustyö altistaa myös käyttäjät
Korjaustyön pöly leviää helposti käytössä oleviin tiloihin, ja rakenteiden epäpuhtaudet sekoittuvat työn aiheuttamiin päästöihin.
Kun mittaaja tunnistaa sekä työperäisen altistumisen että rakennuksen riskirakenteet, kumpaakaan lähdettä ei suljeta pois liian aikaisin.
Miksi mittaustulosten oikea tulkinta on tärkeää?
Työhygieeniset mittaukset antavat lukuja, mutta luku on vain niin hyvä kuin vertailuarvo, johon sitä verrataan. Työperäisen altistumisen vertailuarvot on laadittu tunnettujen aineiden altistumiselle työssä. Sisäilmaongelmissa pitoisuudet jäävät usein moninkertaisesti näiden arvojen alle, ja silti tilan käyttäjät oireilevat.
| Vertailuarvo | Mihin se on tarkoitettu | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (HTP-arvot) | Työperäisen altistumisen arviointi | Eivät sovellu toimistotyyppisen sisäilman laadun arviointiin |
| Sitovat raja-arvot | Ehdoton yläraja työperäiselle altistumiselle | Esimerkiksi kiteisen piidioksidin (kvartsi) sitova raja-arvo on 0,1 mg/m³ (8 h) alveolijakeena |
| Asumisterveysasetuksen (545/2015) toimenpiderajat | Asuntojen ja muiden oleskelutilojen sisäilma | Käytetään sisäilmaselvityksissä usein vertailukohtana myös työpaikoilla, joilla ei ole prosessiperäistä altistumista |
| Sisäilmastoluokitus 2018 | Tavoitetaso uudisrakentamiseen ja korjaamiseen, mm. puhtausluokka P1 | Vapaaehtoinen luokitus, ei viranomaisvaatimus |
Yleisimmät tulkintavirheet syntyvät, kun yhden näkökulman menetelmää käytetään toisen näkökulman kysymykseen.
HTP-arvon alittuminen ei todista sisäilmaa hyväksi
Jos sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuutta verrataan HTP-arvoihin, tulos on lähes aina "ei ylityksiä". Johtopäätös on silti harhaanjohtava, koska HTP-arvot eivät kuvaa sisäilman laatua toimistotyössä.
Kokonaispöly ei kerro kvartsista
Kvartsinäyte kerätään alveolijakeena ja analysoidaan kvartsin osalta erikseen. Kokonaispölyn pitoisuus ei kerro kvartsialtistumisesta, joten sitä ei voi verrata kvartsin sitovaan raja-arvoon.
Ilmanäyte ei kerro rakenteen kunnosta
Ilmanäyte kuvaa tilannetta näytteenoton hetkellä. Rakenteen kunto ja mahdollisten vaurioiden olemassaolo tai puuttuminen selvitetään rakennetutkimuksella, ei pelkillä ilmamittauksilla.
Oikean vertailuarvon valinta on yhtä tärkeää kuin itse mittaus.
Rakennuksen tuntemus parantaa työhygieenisten mittausten suunnittelua
Sisäilma-asiantuntija lukee rakennusta. Hän selvittää, miten ilmanvaihto on suunniteltu ja miten se todellisuudessa toimii, mihin suuntaan ilma virtaa tilojen välillä ja missä on riskirakenteita, joista epäpuhtauksia voi kulkeutua sisäilmaan. Tämä tieto vaikuttaa suoraan siihen, mistä, milloin ja miten näytteet otetaan.
Kun työhygieeniset mittaukset suunnitellaan rakennuksen toiminta huomioiden, mittaussuunnitelmassa otetaan kantaa esimerkiksi seuraaviin asioihin:
- ilmanvaihdon käyntiajat ja niiden vaikutus mittausajankohtaan
- painesuhteiden seuranta tuotanto- ja toimistotilojen välillä
- vertailunäytteet tiloista, joissa oireilua ei ole
- ulkoilman ja korvausilman vaikutus tuloksiin.
Lähtötiedoissa on syytä muistaa, että toteutunut rakenne ja ilmanvaihto eivät aina vastaa alkuperäisiä piirustuksia. Piirustuksista saa käsityksen rakenteen tyypistä, mutta tieto vaatii vahvistuksen paikan päällä.
Sama koskee korjaushankkeita käytössä olevissa rakennuksissa. Rakennustyön turvallisuudesta annettu valtioneuvoston asetus (VNa 205/2009) ohjaa työmaan turvallisuutta, ja syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä annettu asetus (VNa 113/2024) koskee esimerkiksi tilanteita, joissa purku- ja työstötyössä vapautuu kvartsia sisältävää pölyä. Ennen rakenneavauksia tarvitaan haitta-ainekartoitus: asbestin ja muiden haitta-aineiden olemassaoloa ei voi tietää ilman kartoitusta. Työn aikana työhygieeniset mittaukset kertovat, onko työntekijöiden altistuminen hallinnassa, ja sisäilmanäkökulmasta varmistetaan, että osastointi, alipaineistus ja puhtaudenhallinta estävät pölyn leviämisen viereisiin tiloihin.
Hyvin hallittu työmaa suojaa samoilla toimenpiteillä sekä korjaustyöntekijät että rakennuksen käyttäjät.

Miten työhygieeninen selvitys etenee käytännössä?
Käydään läpi työpaikkaselvitys, riskinarviointi, käyttöturvallisuustiedotteet, rakennuksen piirustukset, ilmanvaihtosuunnitelmat ja aiemmat tutkimukset. Kuullaan työterveyshuoltoa, työsuojelua ja tilojen käyttäjiä.
Muotoillaan kysymys, johon mittauksilla haetaan vastausta, ja valitaan menetelmät, mittauspisteet, mittausajankohdat ja vertailuarvot sen mukaan.
Tehdään työhygieeniset näytteenotot ja tarvittavat sisäilma- ja olosuhdemittaukset. Rakennuksesta kirjataan havainnot ilmanvaihdon toiminnasta, painesuhteista ja riskirakenteista.
Tuloksia verrataan kuhunkin tarkoitukseen soveltuviin arvoihin. Tulkinnassa erotetaan, mikä osa altistumisesta on prosessiperäistä ja mikä liittyy rakennukseen.
Raportissa annetaan toimenpidesuositukset sekä työperäisen altistumisen hallintaan että rakennukseen liittyviin jatkoselvityksiin. Raportti toimii pohjana työpaikkaselvitykselle ja riskinarvioinnin päivitykselle.
Mitä hyötyä asiakkaalle on yhdistetystä asiantuntemuksesta?
Kun työhygieeniset mittaukset ja rakennuksen tutkimus ovat saman kokonaisuuden osia, hyödyt näkyvät koko selvityksen ajan:
- Oikeat tutkimukset: kysymys muotoillaan ennen mittauksia, joten mitataan sitä, mikä vastaa siihen.
- Kokonaisuuden ymmärtäminen: sekä prosessi että rakennus ovat mukana, joten kumpaakaan altistumislähdettä ei ohiteta.
- Perustellut johtopäätökset: tuloksia verrataan oikeisiin arvoihin, eikä yhden näkökulman menetelmää käytetä toisen kysymykseen.
- Selkeät jatkotoimet: työterveyshuolto ja työnantaja saavat yhden johdonmukaisen kuvan eivätkä kahta erillistä raporttia, joiden johtopäätökset eivät kohtaa.
Mittaukset eivät aina pysty osoittamaan oireiden syytä. Hyvin suunniteltu selvitys kertoo kuitenkin, mitkä altistumislähteet voidaan sulkea pois ja mihin jatkoselvitykset kannattaa kohdistaa.
Ota yhteyttä
"*" näyttää pakolliset kentät