Kuntoarviossa, isännöitsijäntodistuksessa tai asuntokaupan yhteydessä mainitaan valesokkeli. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Onko kyseessä rakenteellinen ongelma, ja pitääkö asialle tehdä jotain?
Valesokkeli on ulkoseinän alaosan riskirakenne, jossa puurungon alajuoksu sijaitsee lähellä maanpintaa tai jopa sen alapuolella. Rakenne on altis kosteusvaurioille, mutta valesokkeli ei automaattisesti tarkoita, että rakennuksessa olisi vaurioita.
Tässä artikkelissa kerromme, miten valesokkelin tunnistaa, miksi sitä pidetään riskirakenteena ja milloin sen kunto kannattaa tutkia.
Mikä on valesokkeli ja miten se eroaa tavallisesta sokkelista?
Tavallisessa sokkelirakenteessa puurunkoinen ulkoseinä alkaa betonisen sokkelin päältä, selvästi maanpinnan yläpuolelta. Näin seinän alaosan puurakenteet ovat paremmin suojassa maaperän kosteudelta sekä sade- ja sulamisvesiltä.
Valesokkelissa ulkoseinän puurungon alin vaakasuora osa eli alajuoksu sijaitsee alempana, tyypillisesti lähellä maanpintaa tai sen alapuolella. Alajuoksu voi sijaita esimerkiksi perustuksen anturan päällä. Samalla ulkopuolella näkyvä sokkelirakenne ulottuu puurungon alaosaa korkeammalle.
Tästä tulee nimitys valesokkeli tai piilosokkeli: ulkopuolelta näkyvä sokkeli antaa vaikutelman, että puurakenteet sijaitsevat todellista korkeammalla.
Valesokkelin toteutustapoja on useita, eikä rakennetta voi aina tunnistaa pelkän julkisivun perusteella.
Valesokkeli on riskirakenne, ei automaattisesti vaurioitunut rakenne.
Malliesimerkki riskirakenteena tunnetusta tyypillisestä valesokkelirakenteesta (kuva: Ympäristöministeriö 2012).
Miksi valesokkelia pidetään riskirakenteena?
Valesokkelin suurin ongelma on puurungon alaosan sijainti kosteudelle alttiissa kohdassa.
Seinän alaosaan voi kohdistua kosteutta maaperästä, sade- ja sulamisvesistä sekä seinän viereen kertyvästä lumesta. Kosteutta voi kulkeutua rakenteeseen myös sisäilmasta. Koska rakenteen kuivumismahdollisuudet voivat olla heikot, kosteus saattaa jäädä pitkäksi aikaa seinän sisään.
Pitkittynyt kosteusrasitus voi aiheuttaa puuosien lahoamista ja mikrobivaurioita. Jos vaurioituneesta rakenteesta on ilmayhteys sisätiloihin, epäpuhtauksia voi kulkeutua ilmavirtausten mukana huoneilmaan. Kosteus voi vaurioittaa myös lattian pintamateriaaleja, liimoja ja tasoitteita.
Kaikki valesokkelit eivät kuitenkaan ole vaurioituneet. Rakenteen kuntoon vaikuttavat muun muassa rakennuksen sijainti, maanpinnan kallistukset, salaojitus, sadevesien ohjaus ja alkuperäinen toteutustapa.
Myös saman rakennuksen eri seinillä kosteusrasitus voi vaihdella huomattavasti. Esimerkiksi rinteen puoleiset seinät, syöksytorvien läheisyys ja korkean maanpinnan alueet voivat olla muita kohtia alttiimpia vaurioitumiselle.
Valesokkelin todellista kuntoa ei voi päätellä pelkästään rakennusvuodesta tai ulkonäöstä.
Miten valesokkelin tunnistaa?
Valesokkelin tunnistaminen alkaa yleensä rakennuspiirustusten tarkastelusta. Myös rakennuksen ulko- ja sisäpuoliset havainnot voivat antaa viitteitä rakenteesta.
Rakennuspiirustukset
Ulkoseinän rakenneleikkauksesta nähdään, millä korkeudella alajuoksu sijaitsee suhteessa lattiaan, perustuksiin ja maanpintaan.
Piirustuksia voi tiedustella isännöitsijältä tai rakennusvalvonnasta. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei toteutunut rakenne välttämättä vastaa täysin alkuperäisiä piirustuksia.
Havainnot rakennuksen ulkopuolelta
Jos ulkoseinän verhous alkaa hyvin läheltä maanpintaa tai sokkeliosa vaikuttaa matalalta suhteessa lattian korkeuteen, seinärakennetta kannattaa selvittää tarkemmin.
Myös rakennuksen vierustalle vuosien aikana nostettu maanpinta voi lisätä seinän alaosan kosteusrasitusta.
Havainnot rakennuksen sisäpuolelta
Jos sisälattia sijaitsee lähes samalla tasolla kuin ulkopuolinen maanpinta tai sen alapuolella, puurungon alaosa saattaa olla kosteudelle alttiissa kohdassa.
Myös aiemmat korjaustiedot, esimerkiksi ulkoseinän alaosan kengitys, voivat kertoa valesokkelirakenteesta.
Rakenteen tyypin varmistaminen ja sen kunnon selvittäminen ovat eri asioita. Piirustukset voivat osoittaa valesokkelin olemassaolon, mutta mahdolliset piilevät vauriot selvitetään tarvittaessa kuntotutkimuksella ja hallituilla rakenneavauksilla.
Mikä on osittainen valesokkeli eli puolivalesokkeli?
Osittaisesta valesokkelista tai puolivalesokkelista puhutaan usein silloin, kun puurungon alajuoksu sijaitsee tavallista sokkelirakennetta alempana mutta ei yhtä alhaalla kuin tyypillisessä valesokkelissa.
Termillä voidaan tarkoittaa myös rakennusta, jossa valesokkelia esiintyy vain osassa ulkoseiniä, esimerkiksi rinteen puolella tai rakennuksen laajennusosassa.
Nimitykset eivät ole täysin vakiintuneita. Siksi rakenteen arvioinnissa olennaisinta on selvittää alajuoksun todellinen korkeusasema, rakenneratkaisu ja siihen kohdistuva kosteusrasitus.
Myös osittainen valesokkeli voi olla riskirakenne, jonka tutkiminen on perusteltua.
Minä vuosina valesokkeleita rakennettiin?
Valesokkeleita rakennettiin Suomessa yleisesti 1960–1990-luvuilla. Rakenne oli erityisen tavallinen rivitaloissa ja omakotitaloissa, mutta sitä käytettiin myös esimerkiksi yksikerroksisissa palvelurakennuksissa.
Rakennustapa oli aikanaan hyväksyttyjen ohjeiden ja määräysten mukainen. Myöhemmin havaittujen kosteusongelmien vuoksi rakenteesta luovuttiin vähitellen.
Valesokkelille ei ole yhtä yksittäistä kieltovuotta. Nykyisin rakennetta ei pidetä hyvän rakentamistavan mukaisena.
Rakennusvuosi antaa siis viitteitä valesokkelin mahdollisuudesta, mutta ei yksin kerro rakenteen olemassaolosta tai kunnosta.
Jos harkitset valesokkelirakenteisen asunnon ostamista, kannattaa selvittää, onko rakennetta tutkittu aikaisemmin, mitä tutkimuksissa on havaittu ja onko mahdollisia korjauksia tehty.
Milloin valesokkelin kuntotutkimus kannattaa tehdä?
Valesokkelin tutkimista ei tarvitse jättää siihen hetkeen, kun näkyviä vaurioita tai sisäilmaongelmia ilmenee.
Taloyhtiölle luonteva ajankohta on esimerkiksi pitkän tähtäimen suunnitelman (PTS) päivitys tai tulevien julkisivu-, salaoja- ja piharakennushankkeiden valmistelu.
Tutkimus voi olla ajankohtainen myös silloin, kun rakennuksessa on havaittu selittämättömiä hajuja, kosteusjälkiä tai muita mahdolliseen vaurioon viittaavia merkkejä.
Kuntotutkimuksessa asiantuntija selvittää ensin lähtötiedot ja suunnittelee tarvittavat tutkimukset. Rakennetta avataan hallitusti sekä edustavista että kosteusrasituksen kannalta riskialttiista kohdista. Mahdolliset haitta-aineet huomioidaan ennen rakenneavauksia.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko rakenteessa vaurioita, kuinka laajoja ne ovat ja millaisia jatkotoimenpiteitä tarvitaan.
Mitä taloyhtiön kannattaa tehdä, kun valesokkeli on tiedossa?
Kun valesokkeli on tunnistettu, taloyhtiön kannattaa edetä suunnitelmallisesti.
Selvittäkää rakennuspiirustukset, aiemmat kuntotutkimukset ja korjaukset sekä mahdolliset asukkaiden havainnot.
Ottakaa huomioon rakennuksen ikä, rakenteen tunnetut riskit, mahdolliset oireet ja tulevat korjaushankkeet.
Riippumaton asiantuntija selvittää rakenteen kunnon ja mahdollisten vaurioiden laajuuden.
Hallitus voi arvioida korjaustarvetta ja valmistella mahdolliset jatkotoimet taloyhtiön päätettäväksi.
Jos vaurioita löytyy, korjausten suunnittelussa on huomioitava myös kosteuden aiheuttaja. Pelkkä vaurioituneiden materiaalien uusiminen ei välttämättä poista ongelmaa.
Korjausratkaisuun voi kuulua esimerkiksi maanpinnan alentaminen, salaojituksen ja sadevesien ohjauksen parantaminen sekä ulkoseinän alaosan rakenteellinen korjaaminen.
Kaikkia valesokkelirakenteita ei kuitenkaan tarvitse automaattisesti korjata. Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, onko korjaustarvetta ja mihin mahdolliset toimenpiteet kannattaa kohdistaa.
Näin vältetään sekä tarpeettomia korjauksia että liian suppeita ratkaisuja.
Ota yhteyttä
"*" näyttää pakolliset kentät